Page 39 - Hevosmaailma 6/2021

kerran viikossa. Kohta kävin jo pari kertaa Ammattiratsastaja
viikossa ja useamminkin aamu seitsemältä Jonathan Silfver sanoo
tunneilla, sillä minulle tarjottiin ratsastet- viettävänsä enemmän
taviksi hyviä kouluhevosia, joiden omistajat aikaa autossa kuin
maksoivat valmennukset, hän kertoo. satulassa. – Suurin osa
– Siitä se lähti. Puoli vuotta ”leikin” ratsastettavista hevosista
kouluratsastajaa, kunnes aloin ottaa sen sekä oppilaistani on
tosissani. pääkaupunkiseudulla,
mutta pisimmillään olen
Monessa ajanut Rovaniemelle
maassa opissa ratsastamaan ja pitämään
valmennuksia ja saman
– Vuoden päästä minulle aukesi paikka vuorokauden aikana ajoin
Saksaan Terhi Stregarsin tallille töihin, takaisin Helsinkiin.
jossa oli lahjakkaita hevosia ja hyvät har-
joittelumahdollisuudet.
– Olin siellä ensin yhdeksän kuukautta,
jonka aikana opin paljon, Jonathan kiittelee
Stregarsin kurinalaista ratsastusopetusta.
Saksan reissun jälkeen Jonathan palasi
Suomeen, mutta innokkaana ja osaavana
hevosmiehenä hän sai useita kutsuja eri
talleille töihin. Hän päätti lähteä Japaniin
laukka– ja estetallille, jossa hän tutustui
täysverisiin laukkahevosiin.
– Niiden ratsastamisen jälkeen pysyn
minkälaisen hevosen selässä tahansa, hän
tiivistää kokemuksensa nopeista ja räjähd-
ysherkistä hevosista. Niiden nopeutta ei voi
verrata mihinkään muihin hevosrotuihin.
Japanin jälkeen Jonathan meni takaisin
Stregarsille Saksaan vielä vuodeksi.
Ruotsissa, Saksassa, Japanissa ja Arabi-
emiraateissakin työskennellyt kouluratsas-
taja painottaa, ettei ole väliä osaako maan
kieltä, sillä hevoset ovat aina samoja maasta
tai kulttuurista riippumatta. Hevosten kieltä
hän osaa ja se riittää.

On aika tehdä
jotain muuta

Tällä hetkellä Jonathan Silverin suunnitel- Nuoren hevosen ratsukoulutusta. Björkhems Åbelix nauttii ratsutuksen jälkeen
missa on laittaa hevoset tauolle tai ainakin vilvoittelusta järvessä.
niin vähälle, kuin hän pystyy. Hän sanoo
kaipaavansa välillä muutakin elämää, vaik-
ka Helsingin keskustan tuntumassa asumi-
nen onkin vastakohta hevostalleille ja sille
maalaiselämälle, jossa hän pääasiassa käy
ratsastamassa ja pitämässä tunteja.
– En lopeta ratsastajana/valmentajana toi-
mimista, vaan laitan sen hetkeksi tauolle,
Jonathan kertoo suunnitelmistaan.
Hänellä on asunto katsottuna Haminasta ja
muutto pois Helsingistä, jossa hän on asunut
kymmenen vuotta, on jo sovittu.
– En ole kyllästynyt hevosiin, enkä niiden
omistajiin, haluan välillä tehdä jotain muu-
ta. Ratsastaminen on tavallaan rankkaa ja
aika yksinäistä. Ajan autolla tallilta toiselle.
Talvella minulla on olosuhteiden pakosta
jopa neljät vaihtovaatteet mukana yhdelle
päivälle.
– Jos ratsastan ensimmäisen hevosen pak-
kassäällä ulkokentällä ja sen jälkeen seuraava
ratsastettava on lämmitetyssä maneesissa,
pitää vaatteiden olla sen mukaiset. Seuraava
voikin olla taas ulkona, joten taas on pakko
vaihtaa vaatteita siinä välissä, kertoo Jonat-
han ja toteaa, että enemmän tulee istuttua
Ratsastus ensin, jonka jälkeen valmennus omistajalle. Teresa Rantamäki ja vuonohevosensa My Emilia ovat edistyneet paljon Jonathanin avulla. autossa kuin satulassa. !

39