Hiihtoesteratsastus on vauhdikas talvikilpalaji, jossa ratsukko suorittaa esteradan vetäen samalla omaa esterataansa suorittavaa hiihtäjää, kertoo Nuuksion Ratsastajien puheenjohtaja Mika Huttunen.
Hiihtoesteratsastus on hevosen, ratsastajan ja perässä vedettävän hiihtäjän yhteistyötä.
– Hiihtäjän on kerrottava ratsastajalle, millä nopeudella hän haluaa esteilleen lähestyä ja ratsastajan on onnistuttava kommunikoimaan tämä hevoselle. Samalla ratsastajan on kuitenkin keskityttävä omaan suoritukseensa ja ratsukon esteisiin.
– Kilpailusuorituksessa valjakon aika määrää sijoituksen. Nopeus ratkaisee, elleivät virheet pudota sijoitusta, valaisee Huttunen.
Harrastuspaikat harvassa
Hiihtoratsastusta voi harrastaa lähes kaikkialla missä on lunta.
– Tämä tapahtuu kytkemällä riittävän pitkä vetoköysi hevosen rintaremmiin, josta se kulkee hevosen kylkiä pitkin hiihtäjälle.
– Hiihtäjän on pysyttävä riittävän kaukana hevosen kavioista ja huolehdittava siitä, ettei vetoköysi sotkeennu hevosen jalkoihin, kertoo Mika Huttunen.
– Yhteistyön alkaessa sujua, voidaan lisätä asteittain esteitä niin hevoselle kuin hiihtäjällekin.
Suomessa hiihtoesteratsastusta voi harrastaa ainakin Nuuksiossa, Kirkkonummella, Tampereella, Polvijärvellä ja Kiuruvedellä. Nuuksiossa on perinteisesti järjestetty lajin vuosittainen kilpailu.
– Valitettavasti ilmastonmuutoksen myötä hiihtoesteratsastuskilpailujen järjestäminen Etelä Suomessa on vaikeutunut, harmittelee Huttunen.
– Kestää useita viikkoja tehdä hyvä pohja radalle, rakentaa esteet, harjoitella ja lopulta järjestää kilpailutapahtuma. Lämpötilojen sahatessa nollan molemmin puolin, radasta voi tulla liian jäinen tai se voi sulaa.
Esteitä ratsukolle ja hiihtäjälle
Hiihtoesteratsastuksessa rata rakennetaan siten, että esteitä on sekä ratsukolle että hiihtäjälle, joko erikseen tai yhtä aikaa. Lajin vaativuus riippuu rakennetusta esteradasta.
– Aloittaa voi vaikkapa kavaleteilla hevoselle ja helpoilla tarkkuus-/pujotteluesteillä hiihtäjälle, toteaa Huttunen.
– Ratsukolle tarkoitettujen esteiden enimmäiskorkeus on noin metri. Tiukalla radalla voi hiihtäjän osuus olla ratsukon osuutta vaativampi. Parhaimmillaan hiihtäjän hyppyrin nokka on ollut kolmen metrin korkeudella, josta on voinut leiskauttaa jopa 12 metriä pitkiä hyppyjä.
Ratsukoille rakennetaan esimerkiksi pujottelueste, joka koostuu tynnyreistä tai puomikujasta. Myös kavalettieste ja risupuomieste ovat varsin käytettyjä. Samoin kuin rataeste, joka on perinteinen pystyeste/okseri tai esimerkiksi heinäpaali.
Hiihtäjälle suunniteltuja esteitä ovat esimerkiksi pujottelueste ja kitkaeste, jossa oljet hidastavat hiihtäjää. Tarkkuuseste on kapea rako esimerkiksi paalien välissä. Köydenheittoesteessä hiihtäjän on heitettävä vetoköysi tolpan yli. Muita estetyyppejä hiihtäjälle ovat hyppyri, hyppyrisarja ja vastarinnehyppyri.
– Hiihtotyyli on lajissa vapaa. Lumilaudat ovat yleistyneet suksien sijaan, tarkentaa Huttunen.