Hevosihmiset tarvitsevat tietoa siitä, miten hevonen oppii ja miksi hevonen käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy. EläintenkouluttajaNina Laiho suosittelee pohtimaan hevosenpitoa hevosen näkökulmasta, yhdistäen siihen tutkittua tietoa ja etiikkaa sekä opettelemalla hyödyntämään niitä käytännössä.
Nina Laiho muistaa ajan, jolloin hevosen hyvinvoinnilla tarkoitettiin yksinkertaistaen, että pahin kärsimys puuttui ja oli katto pään päällä. Nyt on saatavilla laajasti tutkittua tietoa siitä, mitä hevonen tarvitsee voidakseen hyvin.
– Toki hyvinvoivalta eläimeltä pitää puuttua kärsimys ja kipu, mutta sen pitää myös saada toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Tiedetään, että jos hevonen ei pääse niitä toteuttamaan, se ei voi kehittyä normaalisti, eikä se voi hyvin.
– Lisäksi hevosen pitäisi saada kokea päivittäisessä elämässään mielihyvän kokemuksia palkitsevasta tekemisestä. Mielihyvän kokemuksia voi saada esimerkiksi ratkomalla ongelmia virikkeiden parissa, tutkimalla ympäristöä, sosialisoimalla lajitovereiden kanssa tai palkitsemiseen perustuvan koulutuksen avulla, tiivistää Laiho.
Myytit murtuvat
Edelleen luullaan, että hevonen näyttelee, testaa, on tuhma tai sikailee. Luullaan myös, että hevonen voi esittää ontuvaa, jos se ontuu toisena hetkenä, toisena ei.
Nina Laiho painottaa, että hevosen kipu on eettisesti tärkeä asia, eikä hevosen kivun mahdollisuutta tulisi koskaan sivuuttaa.
– Hevosen kokeman kivun suhteellinen haitta on niin suuri, että meillä on aina syytä ensisijaisesti epäillä kipua, jos hevosen käytöksessä ilmenee jotain omituista, sen sijaan että emme epäilisi. Jos kipu jää huomaamatta ja hoitamatta, on kärsimys hevoselle suuri, sillä kipu on aina kärsimystä aiheuttavaa. Todellisuudessa käytöksen takaa usein löytyy sellaisia muuttujia, joita ei ole ehkä otettu huomioon.
Yksi yleinen ilmiö, joka tunnistetaan sekä koirassa että hevosessa, on se, että eläin käyttäytyy omituisesti kotona, klinikalla ei.
– Tämä voi johtua esimerkiksi kiihtymyksen tuottamasta adrenaliinista. Klinikka voi olla eläimelle tosi jännittävä paikka, ja hevosella siihen sisältyy vielä kuljetus, mikä voi olla todella stressaavaa. Kun hevonen on kiihtynyt ja elimistö erittää paljon stressihormoneja, ei hevonen välttämättä tunne kipua, toteaa Laiho.
Aika iso, nyt murrettu myytti on, että hevoselle riittäisi hyvinvointiin, että se saa vettä, ruokaa ja liikuntaa.
– Eläinlääketiede on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana, samoin kuin ihmislääketiedekin, sanoo Laiho ja kertoo esimerkin siitä, kuinka vielä 1980-luvulla luultiin, etteivät keskosvauvat tunne kipua, joten niillä ei käytetty kivunlievitystä, vaikka tehtiin leikkauksia.
– Nyt kun on tutkittua tietoa enemmän, on resursseja enemmän ja pystytään saamaan selville asioita, joita ei ollut mahdollista aikaisemmin selvittää. Hevoset ovat saattaneet aikaisemmin kärsiä erilaisista sairauksista, joita voidaan nykytiedolla välttää.