Oululainen Sigrid Katajala halusi viisikymppisenä opetella jotakin, joka olisi hauskaa ja liittyisi hevosiin.
– Jäädessäni viime vuonna eläkkeelle, siihen tarjoutui mahdollisuus, kertoo Sigrid.
Hänellä on aiempaa hevostaustaa. Katajala oli 80-luvun varhaisteininä heppatyttö ja kävi paikallisella Weistolan tallilla. Hän harrasti myös myöhäisemmällä iällä satunnaisesti ratsastamista, vaikkei se ihan omalta lajilta tuntunut.
Katajala hankki miehensä kanssa ensimmäiset kimppahevoset muutama vuosi sitten.
– Seurasin kimppahevosten arkea ja kävin raveissa. Siinä sitten heräsi ajatus, että miltähän tuntuisi olla itse ajamassa. Aloin etsiä tietoja ravikouluista eikä Tampere tuntunut hyvine junayhteyksineen hassummalta.
– Paluu hevosten pariin ei ole koskaan myöhäistä – edes 35 vuoden tauon jälkeen, nauraa Katajala.
Perhosia vatsassa
Katajala halusi oppia raviurheilusta lisää ja päästä tekemään asioita itse.
– Otin yhteyttä Teivon Ravikouluun. Kerroin hevoskokemuksestani, jonka pohjalta aloitin ajotunnit Alkeiskurssi 2:lla. Ostin heti kaksi perättäistä kurssia. Yksi kurssi kestää kuusi viikkoa.
Pienryhmässä ohjaajiensa Nora Rantasen ja Viena Kaupin kanssa Katajala koki harrastuksen aloittamisen turvalliseksi. Ensimmäisestä tunnista alkaen kaiken sai tehdä itse ja opetus oli käytännönläheistä.
– Tuon jälkeen olen suorittanut Teivon Ravikoulussa Taso 1- ja Taso 2-kurssit. Puolivälissä Taso 3-kurssia loukkasin olkapääni saksanpaimenkoirani kanssa puuhastellessa.
Kiertäjäkalvosimen osittaisen repeämän vuoksi Katajala joutui pitämään ajamisesta taukoa parisen kuukautta.
– Halu oppia uutta on edelleenkin kova. Joka kerta Teivon raviradalle hevosta kaartaessani, perhoset pörräävät vatsassa innostuksesta.
Pitkä matka ei lannista
Katajala asui kurssien ajan eli lokakuusta tammikuulle Oulussa, joten kursseille reissaaminen otti oman aikansa. Käytännössä reissuun kotiovelta tallin ovelle ja paluumatkaan kului lähes 24 tuntia. Palo hevosten pariin oli kuitenkn kova.
Eläkkeellä oleminen mahdollisti joka keskiviikkoisen reissaamisen junalla Oulusta Tampereelle ja takaisin.
– Keskiviikkoaamuisin heräsin seitsemältä. Mieheni kuskasi minut junalle, joka lähti hieman yhdeksän jälkeen. Junamatkalla söin eväitä ja välillä onnistuin torkahtamaan. Tampereelle saavuin kahdelta iltapäivästä.
– Istahdin monesti asemakahvilaan syömään. Välillä kulutin aikaa kiertelemällä rinkkoineni kirppiksillä tai valokuvaamalla Tampereen maisemia.
Ylöjärvelle eli raviradalle Katajala suuntasi paikallisbussilla. Tunnit alkoivat iltakuudelta valjastamisella ja ajotuntien jälkeen hoidettiin hevosia sekä opiskeltiin teoriaa.
– Kaupungille päästyäni kävin syömässä tai ostin junaan evästä. Juna pohjoiseen lähti puoliltaöin. Kotimatkalla uni ei useinkaan tullut. Hieman ennen kuutta seuraavana aamuna olin jälleen Oulussa. Saavuin kotiin seitsemän aikaan aamulla, jolloin käytin koiran aamupissalla ja pesin tallikamppeet.