046 052HM326

46 Tutkimustulosten mukaan heinä- automaatilla ruokaillessa hevoset olivat rauhallisempia kuin jakoheinällä. 47 i Ruokintamenetelmällä vaikutusta käytökseen Ruokintamenetelmällä on vaikutusta hevosten väliseen konfliktikäytökseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan automaattiruokinta aiheutti vähemmän negatiivista käyttäytymistä kuin jakoheinäruokinta. Teksti: Tarja Pitkänen Kuvat: Siiri MarkkanenH evonen on ruokinnallisesti haas- tava eläin, jonka hyvinvoinnille parasta on saada rehua pieninä annoksina pitkin päivää. Sopi- vimman ruokintamenetelmän löytäminen saattaakin joskus ai- heuttaa tallinpitäjälle harmaita hiuksia. Keväällä Savonia-ammattikorkeakoulus- ta valmistunut agrologi Siiri Markkanen teki tammikuussa opinnäytetyönään tutkimuksen Ruokintamenetelmän vaikutus hevosten käyt- täytymiseen. Tutkimuksessa vertailtiin heinä- automaattiruokintaa ja perinteistä jakoheinää viiden ryhmässä tarhatun suomenhevosen lau- massa. Ruokintojen aikana havainnoitiin he- vosten toisiinsa kohdistaman aggressiivisen eli negatiivisen käyttäytymisen, kuten luimistelun tai potkimisen, määrää. Tutkimuksen toimeksiantajalla Kasvunpol- ku Oy:llä on Kuopiossa sijaitseva Kasvunpo- lun Hevostoimintatalli, jossa on tällä hetkellä 12 hevosta, pääasiassa suomenhevosia. Hevoset elävät pihattolaumoissa. Ruokinta on jo useita vuosia toteutettu heinäautomaateilla. Hevoset ovat kuntoutus- ja harrastepalvelukäytössä. ”Hevosten hyvinvointi on Kasvunpolulla todella tärkeä asia, ja sitä kehitetään jatkuvas- ti”, Markkanen toteaa. Jakoheinä lisäsi konflikteja Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ruokin- tamenetelmällä oli selkeästi vaikutusta hevos- ten välisen negatiivisen käyttäytymisen mää- rään ruokintatilanteessa. ”Jakoheinä lisäsi hevosten välisten konflik- tien määrää merkittävästi heinäautomaatti- ruokintaan verrattuna”, kertoo Markkanen. Jakoheinällä hevoset olivat fyysisesti aktiivi- sia ja liikkuivat heinäkasalta toiselle, millä oli suora vaikutus lauman keskinäiseen käyttäy- tymiseen. Jakoheinällä hevosten välinen nega- tiivinen käyttäytyminen lisääntyi ruokintojen ”Ruokintamenetelmällä on vaikutusta hevosten negatiiviseen käyttäytymiseen”, totesi Siiri Markkanen opinnäytetyössään. Markkanen valmistui agrologiksi keväällä. Kuva: Elina Hokkanen 48 loppua kohti, kun heinäkasat alkoivat huveta ja hevoset liikkuivat rippeiden perässä. Heinä- automaatilla samat hevoset söivät koko ruo- kinnan ajan huomattavasti rauhallisemmin, vaikka ruokailivat lähellä toisiaan. ”Ruokintatilanne voi stressata hevosta. Joku hevonen kokee ruuan erityisen tärkeänä re- surssina itselleen ja alkaa sitten puolustamaan sitä. Laumassa tämä voi näkyä niin, että hevo- nen hiukan ajaa toisia ruokintatilanteessa, tai vahtii ruokaa niin, ettei päästäisi toisia siihen ollenkaan.” ”Jos ruokintatilanne on hevoselle aina voi- makkaasti stressaava, eli hevonen esimerkik- si vahtii ruokia eikä päästä muita lähelle, tai hevonen joka kerta joutuu toisten ajamaksi ja joutuu koko ajan olemaan varuillaan, voi olla mahdollista, että hevonen ei ehdi palautua ruo- kintojen välillä.” Eri-ikäisiä hevosia Tutkimuksessa oli mukana pihattolaumassa elävät viisi suomenhevosta, kaksi tammaa ja kolme ruunaa. Vanhin oli 22-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Hevosilla oli 0,7 hehtaarin tarha, jossa on vaihtelevia maaston muotoja ja puus- toa. Molempia ruokintamenetelmiä havain- noitiin tutkimuksessa neljän päivän ajan aa- muruokinnan ja päiväruokinnan yhteydessä, aamuisin kahdeksalta puoli tuntia ja päiväl- lä puoli yhdeltä 45 minuuttia. Aamuruokinta oli lyhyempi, koska tämän lauman hevosilla oli öisin pyöröpaalissa vapaa heinä sivutarhassa, jonne ne pääsivät vain yöllä. Pihattokatokses- sa niillä oli olkikuivitus, joten pääsy karkea- rehun ääreen oli tarjolla myös päiväsaikaan. ”Näin ollen tutkimuksessa havaittujen kon- fliktien ei pitäisi johtua ainakaan siitä, että he- voset olisivat olleet nälkäisiä, kun ne päivisin- kin pääsivät vähäenergisemmän karkearehun ääreen eli oljelle.” Tutkimuksen aikaan yksi hevosista oli ak- tiivisesti ratsastustunneilla opetuskäytössä, ja muut kevyemmässä käytössä, eli esimerkiksi kuntoutus- ja terapiatyössä. Hevosista yksi oli uusi laumassa, joskin sa- malla tallilla aiemminkin asunut. Muut olivat koko talvikauden yhdessä. Muilla hevosilla ei ollut erityistä huomioita- vaa tai terveysongelmia, mutta yhdellä oli aivo- lisäkkeen hormonitoiminnan häiriö PPID eli Cushingin tauti, johon sillä oli lääkitys, sekä tutkimuksen aikaan jännevamma yhdessä ja- lassa. Ruokinnat normaalissa rytmissä Automaattiruokintalaite oli Heinätin Paalivahti Lite. Ruokinnat toteutettiin hevosten normaa- lin ruokarytmin mukaan. Hevosia ei tarvin- nut totuttaa automaattiin, sillä niitä oli ruokit- tu automaatilla pitkään jo ennen tutkimusta. Jakoheinällä ruokittaessa hevosille syntyi helposti negatiivista käyttäytymistä siinä vaiheessa, kun heinää oli vain vähän jäljellä. ’’ Ruokinnat toteutettiin hevosten normaalin ruokarytmin mukaan. ’’ 49  Molemmilla menetelmillä hyvät ja huonot puolet Sekä jakoheinäruokinnalla että heinäutomaattiruokin- nalla on hyviä ja huonoja puolia. Jakoheinä on perinteinen ja edelleen yleinenkin ruo- kintamenetelmä varsinkin pienemmillä talleilla. Silloin heinä jaetaan käsin useita kertoja päivässä. ”Jakoheinään liittyy selkeitä hyötyjä, ja siksi monet sitä suosivat. Jakoheinällä on helppo toteuttaa hevosen ruokamäärän rajoittaminen, jos se on tarpeen ylipai- non tai muun syyn vuoksi”, toteaa hevosten ruokin- tamenetelmien vaikutusta käyttäytymiseen tutkinut Siiri Markkanen. ”Heinää jaettaessa on tulee myös tarkistettua hevos- ten vointi monta kertaa päivässä, kun nähdään, tule- vatko kaikki normaalisti syömään.” Jakoheinä kuitenkin työllistää paljon ja vie aikaa, varsinkin, jos heinä punnitaan tai laitetaan syömistä hidastavaan verkkoon. Myös turvallisuusriski on olemassa, kun heinää jae- taan laumaan. Monet hevoset suhtautuvat heinään aika kiihkeästi, ja kun ihminen sitten menee sinne heinäkas- sin kanssa ja monta hevosta parveilee ympärillä, niin mahdollisen hevosten välisen kahnauksen tullessa ih- minen herkästi jääkin sinne väliin ja loukkaa itsensä. Jakoheinä tietysti myös sitoo tallinomistajaa. Jos ha- lutaan vaikka viiden tunnin välein jakaa heinää, käy- tännössä se tarkoittaa, ettei tallilta voi poistua kovin kauaksi, tai on hankittava joku tuuraamaan. Toisaalta jos ihmiset haluavat nukkua yönsä, ruo- kintavälit voivat helposti venyä aika pitkiksi. Tätä saa- tetaan yrittää paikata sillä, että annetaan todella paljon heinää kerralla, mutta siitäkin voi aiheutua ongelmia. Ahne hevonen voi syödä liikaa kerralla ja saada ruu- ansulatusongelmia, ja nirsompi hevonen voi vaikka polkea omasta mielestään ylimääräiset heinät jalkoi- hinsa ja tulee turhaa heinähävikkiä. Heinäautomaatti säästää aikaa Heinäautomaattiruokinta on yleistynyt viime vuosina paljon, ja automaattimalleja on monenlaisia. Automaattiruokinnan suuri hyöty on ajansäästö ja työn helpottuminen, kun ihmisen ei tarvitse osallistua aktiivisesti heinänjakoon. Varsinkin isommilla talleil- la aikaa säästyy merkittävästi. Automaattien hyöty on myös se, että hevosille saa- daan säännölliset ruokintavälit myös öisin tai muul- loin, jos ihminen ei ole paikalla. ”Automaattiruokintaan voi kuitenkin liittyä myös haasteita. Yksi on se, että hevoset saattavat hiukan pas- sivoitua, jos ne vain jäävät norkoilemaan automaatin lä- helle ja odottelevat, milloin se seuraavan kerran aukeaa. Automaatilla hevoset syövät lähekkäin, mutta ruoka- määrä on kuitenkin rajoitettu. Joillekin hevosille tämä saattaa aiheuttaa stressiä ja sitä kautta lisätä konflikteja. Ja kun automaatti on sähköinen laite, sen toimin- taan on mahdollista tulla häiriö esimerkiksi sähkö- katkon seurauksena.” Tutkimuksessa tarkkailtiin ensin automaat- tiruokintaa tiistaista perjantaihin. Viikonlop- puna totutettiin hevoset jakoheinään, jonka osalta tutkimus tehtiin seuraavalla viikolla. Jakoheinä ei ollut hevosille kuitenkaan aivan uusi asia, sillä niitä oli aiemmin jonkin verran ruokittu virikeruokinnan tyyppisesti eli levi- telty tarhaan olkea tai pieniä määriä heinää laajemmalle alueelle. Jakoheinä toteutettiin samassa rytmissä kuin automaattiruokinta, ja pyrittiin siihen, että jaetut heinämäärät vastaisivat mahdolli- simman hyvin samaan kuin ne automaatista aina söivät. Aamuruokinnalla jaettiin 5 kiloa heinää ja päiväruokinnalla 10 kiloa. Heinät jaettiin kuuteen kasaan noin 15 metrin etäi- syydelle toisistaan, eli kasoja oli yksi enem- män kuin hevosia. Lievää ja voimakasta aggressiota Negatiivisen käytöksen tasoa mitattiin samoin kuin hevosten hyvinvointi -mittaristossa: lievä negatiivinen käyttäytyminen, voimakas nega- tiivinen käyttäytyminen sekä stereotypiat ja turhautumiskäyttäytyminen. Jotta havainto laskettiin mukaan tutkimustuloksiin, toisen hevosen tuli jotenkin reagoida käytökseen. Lieväksi negatiiviseksi käyttäytymiseksi katsottiin esimerkiksi, että hevonen lähestyy toista korvat luimussa ja toinen hevonen siirtyy, tai hevonen kääntää takapäänsä toista kohti ja alkaa myös peruuttaa kohti. Voimakasta negatiivista käyttäytymistä oli esimerkiksi, että hevonen ajaa toista hevosta korvat luimussa ravissa tai laukassa, hyökkää- vä hevonen puree toista, tai kääntää takapään- sä ja nostaa yhtä tai molempia takajalkoja tai tekee nopean liikkeen etujalalla kohti edessä olevaa hevosta osuen tai osumista tavoitellen. Turhautumiskäyttäytymistä voi olla esimer- kiksi maan kuopiminen, haukottelu enemmän kuin kaksi kertaa minuutissa, pään toistuva viskominen, ramppaaminen tai kehän kier- täminen. Varsinaisia stereotypioita ovat muun muassa imppaus eli ilman nieleminen, puun purenta ja kutominen eli se, että hevonen heijaa etuosaan- sa puolelta toiselle, ja huulten läpsyttely toi- siaan vasten. Selkeät erot ”Erot ruokintamenetelmien välillä olivat sel- keät, sillä heinäautomaattiruokinnalla havait- tiin yhteensä vain 143 lievää negatiivista käyt- täytymistä, kun jakoheinällä niitä oli 249. Kaiken kaikkiaan havaintoja negatiivises- ta käyttäytymisestä oli automaatilla 154 ja ja- koheinällä 280, eli valtaosa havainnoista oli lievää negatiivista käyttäytymistä molemmil- la ruokintamenetelmillä: luimistelua, takapään kääntämistä, ja jakoheinällä enemmän toisten hevosten siirtelyä. › 50 Voimakas negatiivinen käyttäytyminen oli pääasias- sa nopeita hyökkäyksiä toista hevosta kohti ilman kontak- tia, mutta oli myös potkimis- ta ja puremista. Stereotypioista ja turhautu- miskäyttäytymisestä tuli vain yksi havainto. ”Tutkimukseni jälkeen aloin miettiä, onko heinän ja- kaminen pieniin kasoihin vi- rikeruokintatyyppisestikään sittenkään hyvä ratkaisu. He- voset olivat tutkimuksessani huomattavasti rauhallisempia silloin, kun kasoissa oli reilus- ti heinää.” ”Automaattiruokinnalla hevoset olivat rauhallisem- pia, ne saattoivat olla syömäs- sä monta kymmentä minuut- tiakin. Mutta jos yksi halusi vaihtaa paikkaa, se monesti vaikutti koko laumaan niin, että kaikki alkoivat vaihdella paikkoja ja syntyi piirileikkiä automaatin ympärillä. Jako- heinällä yhden hevosen liike ei merkinnyt niin paljon, kun hevoset olivat hiukan kauem- pana toisistaan.” Kova komento Hevonen 1 oli Markkasel- le suurin yllätys: automaatti- ruokinnalla ei juurikaan nega- tiivista käyttäytymistä, mutta jakoheinällä lähes joka ruo- kintakerralla se puri toista he- vosta. Tutkimus tehtiin tarkkailemalla viiden hevosen laumaa ruokintatilanteessa ja merkitsemällä muistiin kaikki lievät tai voimakkaat negatiiviset käyttäytymiset. Hevoslaumalla oli käytössään Heinätin-heinäautomaatti. 51  Kivipyykintie 7 B 01260 VANTAA Puh. 09-876 5751, jdtuote@jdtuote.com Ulla Gunnarsson STAFFANSBERGIN TALLI Staffansbergintie 30 10140 Päivölä Finland tel. +358 500 784 615 staffansberg@kolumbus.fi www.staffansberg.fi Staffansberg Ulla Gunnarsson STAFFANSBERGIN TALLI Staffansbergintie 30 10140 Päivölä Finland tel. +358 500 784 615 staffansberg@kolumbus.fi www.staffansberg.fi Staffansberg Ulla Gunnarsson STAFFANSBERGIN TALLI Staffansbergintie 30 10140 Päivölä Finland tel. +358 500 784 615 staffansberg@kolumbus.fi www.staffansberg.fi Staffansberg KAIKKEA TALLIRAKENTAMISEEN Ulla Gunnarsson STAFFANSBERGIN TALLI Staffansbergintie 30 10140 Päivölä Finland tel. +358 500 784 615 staffansberg@kolumbus.fi www.staffansberg.fi Staffansberg Hevosilla 4 ja 5 negatiivinen käyttäytyminen lähes kolmin- kertaistui jakoheinällä auto- maattiruokintaan verrattuna. Hevonen 2 oli laumatilan- teissa usein epävarma ja reagoi tilanteisiin hiukan ylimitoite- tusti. ”Kun hevoset automaa- tilla ovat jo valmiiksi lähellä toisiaan, sille on ehkä muita herkemmin tullut tarve puo- lustautua.” Hevonen 3:lla, joka oli kaik- kein nuorin, ei ylipäätään ollut paljon havaintoja, mutta au- tomaatilla sillä oli muutamia havaintoja enemmän kuin ja- koheinällä. Se myös joutui tois- tuvasti vanhempien hevosten puremaksi. ”Sen käytös oli hiukan var- samaista, ja muut sitten suh- tautuivat siihen kuten varsaan. Se oli kuitenkin hyvin sinnikäs ja hakeutui muiden lähellesaattoi ängetä samalle heinä- kasallekinja kun vanhemmat hevoset hiukan luimistelivat, ettei tänne nyt tarvitsisi tulla, se vain tuli. Vanhemmat hevo- set sitten joutuivat sanomaan sille vähän kovemmin, että saivat sen siirtymään.” Monia muuttujia Markkanen on pohtinut, ovat- ko jotkut ympäristöseikat voi- neet vaikuttaa tuloksiin. Yksi tekijä on saattanut olla sää, sillä automaattiruokintaviikolla oli selkeä ja aurinkoinen pakkas- sää, kun taas jakoheinäviikol- la oli lauhempaa ja tuulisem- paa. Jakoheinäviikon tuulisuus on voinut lisätä levottomuutta. Heinän maittavuus on myös voinut vaikuttaa. Tutkimuk- sessa hevosille tarjottiin melko sokerista kuivaheinää, jonka sokeriarvo oli 190 grammaa ki- lossa, kun suositus on 50-150 grammaa kilossa. ”Sokerisempi heinä on hevo- sille superherkkua, ja ne ovat- kin saattaneet suhtautua siihen kiihkeämmin kuin matalaso- kerisempaan heinään.” Hevosten keskinäiset suh- teet vaikuttavat myös ruokinta- tilanteessa paljon. Kuka väistää ketäkin, kuka suhtautuu ruo- kaan kiihkeimmin, ketkä ovat kenenkin kavereita ja ketkä syövät vierekkäin. Lauman kahden tamman välillä oli eniten potkimis- ta. Molemmilla oli jakson aikana alkavaa kiimaan viit- taavaa käytöstä, joka on saat- tanut vaikuttaa asiaan. ”Sitäkin mietin, olivatko hevoset automaatilla rauhal- lisempia siksi, että ne olivat ai- kaisemmin siihen tottuneet. Kuitenkin kun hevosia alet- tiin totuttaa jakoheinään, ne tulivat ensimmäisillä kerroil- la rauhallisesti syömään ja al- koivat syödä yhteisiltä kasoilta, mutta mitä paremmin ne op- pivat odottamaan, että ihmi- nen tulee heinäkassin kanssa, levottomuus lisääntyi varsin- kin ruokinnan alussa. Jakoheinällä siis näytti, että menetelmään tottuminen lisäsi levottomuutta, vaikka odotin juuri päinvastaista tulosta.” Tieto tarpeen ”Jos haluaisi kattavamman tutkimuksen, pitäisi tarkkail- la enemmän erilaisia hevoslau- moja, ja tarkkailujakson olisi hyvä olla pidempi, jotta saa- taisiin yleistettävämmät tu- lokset. Toivon kuitenkin, että tutkimuksestani on hyötyä hevosalan toimijoille, ja tästä saisi tukea pohdintaan, mikä on paras ruokintamenetelmä juuri omalla tallilla, nimen- omaan ottaen huomioon he- vosten hyvinvointi ja keskinäi- set suhteet.” Hevosten hyvinvointiin liit- tyvät tutkimukset ovat Siiri Markkasen mukaan tärkeitä, koska ne liittyvät hevosalan so- siaaliseen lisenssiin eli siihen, miten alan ulkopuoliset toimi- jat näkevät hevosalan toimin- nan hyväksyttävyyden. ”Ihminen on hevoselle mer- kittävä hyvinvointitekijä, kos- ka hevosten hyvinvointi on aina niitä hoitavan ihmisen vastuulla. Laadukas ja hyvä he- vosenpito edellyttää, että on tarjolla ajantasaista tietoa ai- heesta. Toivon, että tieto tut- kimustuloksista kantautuisi myös talleille niille ihmisille, jotka hevosten kanssa päivit- täin toimivat”, sanoo Mark- kanen.  ’’ Hevosten keskinäiset suhteet vaikuttavat myös ruokintatilanteessa paljon. ’’ 52 H evonen on erittäin sosiaalinen lau- maeläin, ja myös saaliseläin. Se on kesytetty jo noin 6 000 vuotta sitten. ”On tärkeää huomata, että vaikka ja- lostuksella on vaikutettu aika paljon- kin hevosten ulkomuotoonhevosia- han on nykyisin hyvin erinäköisiä ja -kokoisianiin käyttäytymisen kannalta hevonen on edelleen sa- manlainen eläin kuin sen aroilla elänyt esi-isä. He- vosten keskeisimmät käyttäytymistarpeet liittyvät ravinnonhakuun, sosiaalisuuteen ja liikkumiseen”, toteaa agrologi Siiri Markkanen. Rauhanomainen eläin Hevonen on melko rauhanomainen eläin, joka vält- tää konflikteja, jos siihen on mahdollisuus. Hevos- ten kommunikointi perustuu kehonkieleen, erilai- siin ilmeisiin, kehon asentoihin ja hännän liikkeisiin. ”Hevosella on aika laaja variaatio rauhoittavia eleitä, jolla se pyrkii rauhoittamaan tilanteessa joko itseään tai muita, niin että konfliktia ei syntyisi. Näitä eleitä voivat olla esimerkiksi pään kääntämi- nen pois, haukottelu, suulla mutustelu, tihentynyt silmien räpyttely tai vaikka kehon ravistelu. Jos rauhoittavat eleet eivät riitä, hevonen alkaa portaittain kommunikoimaan suuremmin. Eli ennen kuin hevonen potkaisee, se on kyllä jo antanut pie- nempiä merkkejä, jotka vain ovat jääneet jossakin tilanteessa huomaamatta.” Voimakas tarve pureskella Hevonen laiduntaa luontaisesti suurimman osan vuorokaudesta eli usein 12-17 tuntia. Sillä on voi- makas tarve etsiä ruokaa ja päästä pureskelemaan riittävästi. Koska hevonen on sopeutunut laiduntamiseen, sen mahalaukku erittää jatkuvasti mahahappoa rehun sulatukseen. Kun hevonen syö ja pureske- lee usein, erittyvä sylki neutraloi ja suojaa mahan limakalvoja. Tutkimusten mukaan hevonen saattaa laitumella ollessaan tehdä vuorokaudessa jopa 30 000-60 000 pureskeluliikettä leuoillaan, vähän siitä riippuen, miten runsas laidun on. ”Jos tämä ei toteudu, hevoselle voi tulla monenlais- ta häiriökäyttäytymistä. Se saattaa tarhassa vaikka pureskella aidantolppia.” Ruokinnan perusta karkearehu Hevosen ruokinnan pitäisi perustua karkearehuun, kuten tuoreeseen nurmeen, ja kuivaan heinään ja olkeen. Väkirehut, kuten viljat, teolliset pelletit ja kivennäiset ovat lisäravinteita, joilla ruokintaa täy- dennetään. Hevosen karkearehun tarve vuorokaudessa on kilosta puoleentoista kiloon kuiva-ainetta sataa elo- pinokiloa kohti. Esimerkkisi 500 kiloa painaval- la hevosella tarve on 5-7,5 kiloa kuiva-ainetta vuo- rokaudessa. Kuiva-aineella tarkoitetaan sitä rehun määrää, joka jää jäljelle, kun rehusta poistetaan vesi.  ”Käytännössä siis se, mitä rehukassiin punni- taan on aina enemmän, heinän kuiva-aineprosen- tin mukaan. Ruuan havittelukin palkitsevaa Uuden hyvinvointiasetuksen mukaan hevosen ruo- kinta tulee järjestää siten, ettei hevonen joudu ole- maan yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia ilman kar- kearehua. Monella tallilla hevosia ruokitaan jakamalla heinää käsin useita kertoja päivässä tai tarjoamalla hevosille vapaa pääsy heinäpaalille. Viime vuosina myös erilaiset hevosille suunnitellut heinäautomaa- tit ovat kasvattaneet suosiotaan nopealla tahdilla. Heinäautomaatit takaavat hevosille säännöllisem- mät ruokintavälit, ja voivat lisäksi säästää merkittä- västi hevosten ruokintaan kuluvaa aikaa. Toisaalta jakoheinä voi taata hevosille luonnollisemman syö- miskäyttäytymisen, kun ne saavat liikkua ruoan pe- rässä laajemmalla alueella.  Ruuan havittelu itsessään on jo hevoselle palkit- sevaa ja tuottaa hyvänolontunnetta. ”Tämä on hyvä pitää mielessä, kun esimerkik- si suunnitellaan hevosten talvikauden ruokintaa. Hevoselle voi olla mieluisampaa päästä vähän et- siskelemään ruokaa, liikkua sen perässä ja samalla tutkia ympäristöä, kuin se, että sille jaetaan heinät yhteen kasaan suoraan eteen.”  Hevonen on yhä arojen laiduntaja Hevonen on nykypäivän olosuhteissa ruokinnallisesti hiukan haastava. Kun se on edelleen ruuansulatukseltaan arojen laiduntaja, sen pitäisi saada rehua vähän kerrallaan ja usein.