018 022HM326

18 Parakouluratsastus Ratsastus pitää Sannan kunnossa L apsena, nyt 39-vuotias Sanna Koski – luhta ratsasti kesäleireillä ja satunnai- silla irtotunneilla, mutta tavoitteelli- seen ratsastamiseen ei tuolloin ollut mahdollisuutta. Sannalla on ollut lapsuudestaan saakka harvinainen sairaus, Escobarin oireyh- tymä. Sairaus aiheuttaa skolioosia, joka tar- koittaa selkärangan sivuttaista käyristymistä ja nikamien kiertymistä sekä niveljäykkyyttä ja lihasheikkoutta. Oireyhtymä todettiin Sannalla jo lapsena. Hän on käynyt sen takia koko ikänsä toimintakykyä ylläpitävässä fysioterapiassa. ”Sairauteni johdosta minulle tehtiin 4-, 10- ja 11-vuotiaina selkäleikkaukset. Niiden jälkeen jouduin pitämään taukoa ratsastuksesta, jotta ranka ehtisi luutua riittävästi.” ”Kun selvisi, että selkäni pitäisi leikata vielä uudestaan. Toivoin operaatiota tehtäväksi mah- dollisimman pikaisesti, jottei ratsastuskielto olisi venynyt liian pitkäksi.” Fysioterapeutti tiesi tytön innostuksesta rat- sastukseen, ja suositteli tälle ratsastusterapiaa perinteisen fysioterapian lisäksi. Tämä vahvis- ti Sannan paloa tavoitteelliseen ratsastukseen. ”Ratsastusterapia on hyvä tapa palata hevo- sen selkään pitkän toipumisajan jälkeen. Uskon sen sopivan kaikille kuntoutusta tarvitseville, jotka pitävät luonnosta ja eläinten seurasta.” Kohti tavoitteellista ratsastusta Lukio-ikäisenä Sanna sai hoitohevosikseen suo- menhevosratsun ja shetlanninponin. Niiden omistajan kyydissä hän pääsi säännöllisem- min ratsastustunneille. Ratsastusterapia vahvisti nuoren Sanna Koskiluhdan paloa tavoitteelliseen ratsastukseen. Kuva: Sanna Koskiluhdan kotialbumi ”Shettis vaihdettiin myöhemmin Welsh B-poniin. Sain sen ensin ylläpitoon ja myöhem- min omaksi, koska se osoittautui liian vauh- dikkaaksi toimiakseen lasten luottoratsuna.” ”Niinä aikoina suoritin myös C- ja B-mer- kit ratsastuskouluhevosilla sekä aloitin kilpai- lemisen osallistumalla harjoitus- ja seurakisoi- hin ponini kanssa.” Parakouluratsastuksen SM-hopeamitalistille, vaasalaiselle Sanna Koskiluhdalle hevoset ja ratsastus ovat tärkeä elämäntapa. Hän uskoo niiden kuuluvan arkeensa koko loppuelämänsä ajan. Teksti: Kati Wikström 19 i Kesäkuussa Sanna Koskiluhta ja hevosensa Wipfel’s Roma (Hippu) saavuttivat parakouluratsastuksen SM-hopeaa. Kuva: SRL/Iita-Maria Ahtiainen Nykyään Sanna treenaa Wipfel’s Roma -he – vosellaan (Hippu) neljästä kuuteen kertaan vii- kossa, joista muutama on kevyempiä maasto- päiviä. ”Ratsastus aktivoi koko kroppaa niin moni- puolisesti, että samanlaisen vaikutuksen saami- nen olisi minulle muulla tavoin todella vaikeaajopa mahdotonta. Lyhyetkin ratsastustauot aihauttavat jäykkyyttä ja kipuja selkään sekä niskaan. Lisäksi taukojen aikana päänsäryt li- sääntyvät ja olo on tukkoinen.” ”Kotitallini on Vaasa Hubertus, ja kotival- mentajani on Malin Aura, mutta käyn myös maajoukkuevalmennuksissa Janne Bergin treeneissä Ypäjällä. Lisäksi hän käy säännölli- sesti valmentamassa täällä Pohjanmaalla. Ke- väällä teimme treeni- ja kisamatkan Hollan- tiin, kisaten Belgiassa ja Saksassa.” Elämän merkittävimmät hevoset Escobarin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, mutta Sannan lähipiirissä sitä ei sairasta kukaan. Sanna on pienikokoinen ja hänellä on lihasheikkoutta sekä selän jäykkyyttä. 20 2004 syntynyt latvialainen ratsuhevostamma Liptona III ja parakouluratsastaja Sanna Koskiluhta kisasivat menestyksekkäästi kansainvälisilläkin areenoilla. Jaana Järvisen omistama Lippi on nyt 22-vuotias ja sen kilpailu-ura päättyi syksyllä 2023. Kuva: Pia Reitti ”Ne aiheuttavat sen, että tulee helposti lihas- ja nivelkipuja, jollen ratsastuksen lisäksi liiku ja venyttele säännöllisesti. Minun pitää elää ”urheilijaelämää” ihan pysyäkseni liikunta- kykyisenä.” Sairaus vaikuttaa myös sopivan ratsun ja ratsastuslajin valintaan. ”Kaikki omat sekä hoitohevoseni ovat olleet minulle hyvin tärkeitä ja opettaneet paljon. Kaikkein opettavaisin oli varmasti kuitenkin 18-vuotislahjaksi saamani Ferrari -poni, jonka kanssa reissasimme niin treeneissä kuin opis- kelujeni perässä.” ”Ferrari oli varsinkin nuorena melko vauh- dikas ja eläväinen. Sen kanssa työskentely vaati sopivassa suhteessa kurinalaisuutta ja heittäy- tymistä. Mikäli oma keskittyminen herpaan- tui, se otti ja lähti. Ferrarin vaikutuksesta olen saanut tavata paljon ihania ihmisiä.” Koskiluhta korostaa, että enkeli-hevosensa Kasta sekä lainassa ollut kokenut kisakump- pani Liptona III asuvat aina hänen sydämes – sään. Lippi ja Sanna kilpailivat yhdessä seit- semän vuotta. ”Kastan kanssa yhteinen matka jäi toivottua lyhyemmäksi, mutta ehdimme kokea monia 21  › Sanna Koskiluhdan sydämessä on aina erityinen paikka hänen edesmenneelle hevoselleen Kastalle. Kuva: Sofia Kuusela ’’ Hevonen opetti minulle paljon niin hevosista, kuin ihmisistäkin. ’’ Uusi aluetason ratsastuskilpailu Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. 10.-11.10.2026 Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Horse Event on osa Lemmikki Tampere – tapahtumaa! Tutustu lisää ja osta liput: www.lemmikkitampere.fi hienoja hetkiä yhdessä. Hevonen opetti mi- nulle paljon niin hevosista, kuin ihmisistäkin.” ”Löysin nykyään yhdeksänvuotiaan suo- menpuoliverisen tamman, Hipun tuttujeni vinkkauksen perusteella syksyllä 2023, kun kuusivuotias hevonen oli Ruotsissa myynnissä sekä ratsutuksessa. Hippu oli tehnyt jo yhden varsan, joten se ei ollut tuolloin juurikaan eh- tinyt kilpailla.” Hipun isä on vöyriläinen Duendochillo P. Jippu on syntynyt K-top Stable:lla Jalasjärvellä, joten tamma palasi Pohjanmaalle juurilleen. ”Hippu on utelias ja todella kiltti käsitel- lä, mutta toisten hevosten kanssa se on tarkka ruoastaan. Se pitää tietyistä ruunista, mutta tammojen kanssa sillä saattaa tulla hieman epä- sopua”, tarkentaa Koskiluhta. Hän kuvailee tamman liikkeitä pehmeik- si, mutta kertoo sen myös reagoivan nopeasti ympäröiviin tapahtumiin. Kilpailuissa Hippu hieman jännittyy helposti, eikä se näin ollen ole päässyt näyttämään yleisölle tai tuomareil- le ihan parastaanvielä. Työn ja harrastuksen tasapainoilua Sanna Koskiluhta työskentelee klinikkaeläin- hoitajana. Hän kokee työn olevan mukavan monipuolista, sillä koskaan ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. ”Kohtaan töissäni jo yhden päivän aikana monenlaisia ihmisiä ja tunnetiloja. Tämän li- säksi klinikkaeläinhoitajan työ on hektistä, koska niin mielessä kuin työn alla on monesti useampi asia yhtäaikaisesti.” ”Työpaikallamme käytetään päivittäin kolmea eri kieltä ja lisäksi asiakkaat voivat tar- vittaessa kommunikoida erilaisten sovellusten tai tulkin avustuksella. Taustamelu tai kaiken peittävä koiran haukunta saattavat käydä voi- mille.” Sanna voi fyysisesti paremmin, kun saa työpäivän aikana olla liikkeellä, vaikka vä- lillä täytyykin istahtaa hetkiseksi näyttöpäät- teen ääreen. ”Toisinaan työpaikan aukioloaikojen ja tree- niaikataulujen sovittelu on haastavaa, mutta onneksi työnantajani on ymmärtäväinen ja työkaverit joustavia”, kiittelee Sanna. Hevonen hiljaisella läsnäolollaan ja nopeil- la reaktioillaan auttaa häntä rauhoittumaan ja olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Ulkoilu säällä kuin säällä hevosen kanssa ja päivästä toiseen toistuvat rutiinit helpottavat saavut- tamaan tasapainon ja rentoutumaan. ”Lepo ja rauhoittuminen ovat tärkeitä, joten joskus joudun tekemään muun elämän ja rat- 22 sastuksen suhteen kompromissejahevonen ja ratsastus menevät kaiken edelle. Toisinaan jää koti siivoamatta, puutarha hoitamatta, vieraat kutsumatta ja lomareissut tekemättä.” Haaveissa kiireetön hevosaika Sanna kiittelee perhettään saamasta tuesta, ja toteaa samalla normiviikon jakautuvan kah- denlaiseen olemiseen. ”Kukaan muu perheessäni ei ole harrasta- nut ratsastusta, mutta äitini on usein autta- nut treeni- sekä kisamatkoilla ja isäni huoltaa kuljetuskaluston. Vanhempani ovat auttaneet paljon myös tallilla tehden talkoohommia.” ”Olen parisuhteessa, mutta meillä on omat osoitteemme. Asun arkena pääasiassa Vaasas- Parakouluratsastaja Sanna Koskiluhta kilpailee ryhmässä III, jossa ohjelmaan kuuluvat tehtävät käynnissä ja ravissa ly- hyellä radalla. Tehtäviin kuuluvat ravi- ja käyntitehtävät, pysähdykset ja peruutuk- set sekä vapaaohjelma. Tehtävät on suun- niteltu testaamaan hevosen kuuliaisuutta, ratsastajan tarkkuutta sekä ratsukon välis- tä harmoniaa. ”Merkittävin saavutus kilpailuissa on se, kun tuntee tehneensä työnsä hyvin. Esi- merkiksi, kun saa jonkin osa-alueen suori- tettua aikaisempaa paremmin ja tuntuu, että on ylipäätään matkalla kohti parem- paa kokonaisuutta. Aina pitää kuitenkin jäädä nälkä suorittaa homma ensi kerralla vielä paremmin!” Arvokilpailutulokset:  PM-kultaa vuodelta 2021, Liptona III  PK-edustukset vuosina 2019 ja 2022, Liptona III 14. sija MM Herning, 2022,  Ratsukolla on useita kansainvälisen tason sijoituksia ja voittoja CPEDI3*-ta- solla Suomen mestaruusmitalit:  2. sija SM Woikoski, 2026, Wipfel’s Roma K  2. sija SM Hyvinkää, 2021, Liptona III  2. sija SM Mäntyharju, 2020, Liptona III  1. sija SM Ypäjä, 2019, Liptona III Sijoitukset parakouluratsastuksen maailmanlistalla:  176. FEI Para Dressage World Individual Ranking (6.6.2026)  34. FEI Para Dressage World Invidual Ranking ryhmä III (6.6.2026) ”Hippua ostaessa 2023 haaveena oli, että pääsisin vielä kilpailemaan tavoitteellisesti. Kokemaan, näkemään ja kehittymään. Tänä vuonna aika on ollut kypsä, niin hevoselle kuin ratsastajalle, ottaa uusi askel tällä matkalla”, totesi Sanna alkuvuodesta 2026. Ratsukko saavutti parakouluratsastuksen SM-hopeaa kesäkuussa. Kuva: Jennifer Coloigner Sanna Koskiluhdan kilpailusaavutukset sa lähellä tallia ja työpaikkaa, sen sijaan vii- konloppuisin vietän aikaa enemmän maalla.” Hän kannustaa kaikkia menemään ja yrit- tämään, mikäli siihen tulee mahdollisuus. Koskaan ei voi tietää saako uutta mahdol- lisuutta. ”Haaveilen siitä, että voisin keskittyä enemmän ratsastukseen ja viettää useam- min kiireetöntä aikaa hevosten kanssa, ilman huolta toimeentulosta. Tekisin osa-aikaista työtä, mikäli siihen olisi taloudellinen mah- dollisuus eli toivottavasti saan lottovoiton”, nauraa Sanna. ”Haluaisin tulevaisuudessa elää hyvää ja omannäköistä elämää. Toivon saavani vielä paljon elämyksiä hevosten kanssa harras- taessa.”  ’’ Haaveilen siitä, että voisin keskittyä enemmän ratsastukseen ja viettää useammin kiireetönstä aikaa hevosen kanssa. ’’